Luettua, toki.
105. Bulthuis Rico: LA ALIA PASINTECO §§
291 s. IEI 1952 (Julia Isbrucker) YK/RM
Mies menettää muistinsa, harhailee kadulla ja hänet viedään hoitoon. Henkilöllisyydestä ei löydy todisteita. Mielenkiintoinen kertomus lopahtaa viimeisessä luvussa, kun henkilöllisyys selviää. Sujuvaa esperantokäännöstä oli hyvä lukea.
106. Itkonen Tuomo: NEIDONKENKÄ §§
152 s. Karisto 1955 YV
Satumainen teos, joka tuntuu perustuvan saamelaisiin kertomuksiin. Setä Herbert kertoo lapsille hurjia juttuja Lapinnoita Akmeelista. Pistän fantasiahyllyyn.
107. Niiniluoto Maarit: ESA PAKARINEN HANURI JA HATTU §§§
284 s. Wsoy 1980 AK
Rillumarei-lukemiseni päätösteos. Tämä ei yltänyt Kärki-Rautavaara-Helismaa-tasolle, mutta toki mielenkiintoa riitti. Esa oli vielä melkein kymmenen vuotta elossa kirjan tekemisen jälkeen. Momipuolinen mies hän oli, enkä ehkä arvostanut häntä tarpeeksi nuorukaisena (alle kuusikymppisenä). Siis ammattimies alallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti