MATKALLE VALMIS

 Alan siirtää tähän blogiin aikanaan kirjoittamaani fantasiakertomusta Matkalle valmis.  Tekstit löytyvät oikealta tunnisteet-kohdassa  AA-Matkalle valmis, sitä mukaa, kun saan ne naputeltua.  

MATKALLE VALMIS

WHH 202

Alku

Punaisen ulkorakennuksen edessä oli klapin päällä kallellaan lauta, jolle oli kerätty kaksitoista kapulaa. Marja otti vauhdin, hyppäsi ilmaan ja polkaisi lautaa niin, että kapulat sinkoilivat ympäriinsä. Jaakko kiirehti keräämään kapuloita takaisin paikalleen, Tauno ryntäsi kiviaidan taakse piiloon. Marja, Kalle, Matti ja Lasse juoksivat ulkorakennuksen nurkan ympäri liiterin takaovelle ja siitä sisään liiteriin. Liiterissä he kiipesivät seinää ylös, aukolle, josta pääsi viereisen aitan yli saunan vinttiin. Kalle ehti ensimmäisenä perille, ylitti vintin, haparoi kätensä laudanrakoon ja avasi oven. Neljästään he työntyivät kapeaan tilaan ulkoseinän ja huteran väliseinän väliin. Ulkona Jaakko huusi ”kaksitoista kapulaa”, joten peli oli käynnissä. Lasse ryömi seinänrajaan kurkistamaan ulos. Jaakko seisoi laudan vierellä hakukeppi kädessään ja katseli ympärilleen. Marja tuli Lassen vierelle kihertämään. Matti kysyi, mita ulkona näkyi.

- Jaakko on hölmön näköinen, Marja kertoi.

Jaakko juoksi kiviaidalle ja palasi heti takaisin Tauno perässään. Jaakko kosketti lautaa kepillään ja huusi Taunon nimen.

- Lähdetäänkö vai jäädäänkö tänne? Kalle kysyi.

- Odotetaan vähän aikaa. Annetaan sen etsiä tarpeekseen, Lasse sanoi.

Jaakko käveli vuorotellen molemmilla nurkilla ja katsoi liiteriinkin. Tauno seisoi aitan kivirapulla pyörittelemässä käsiään.

- Tulkaa pelastamaan, Tauno huusi.

Marja selosti hiljaisella äänellä tapahtumia. Lasse ryömi pois raolta ja istahti Matin ja Kallen viereen kapealle penkille. Marjakin tuli penkille.

Ulkona pimeni, sadekuuro romahti katolle ja hakkasi peltiä. Pieni koppero tärisi ja voihki, kun salama iski alas pilvistä, ja jyrähdys seurasi heti. Kuiva puu otti tulen. Kaksitoista kapulaa valuivat veden mukana maahan. Tuuli aukaisi aitan oven ja sulki sen heti uudelleen. Veto kohautti liekit korkeiksi.

Kun sade taukosi, aurinko ja tuli alkoivat kuivattaa pihaa.

1.

Auto vyöryi pitkin tietä, ja edestäpäin paistava aurinko häikäisi silmiin. Käänsin suojaläpän alas, avasin sivuikkunaa kymmenen senttiä ja päästin raitista ilmaa sisälle.

Kesä oli parhaimmillaan. Tienvarret ryöppysivät kukkia, linnut purjehtivat heikossa tuulessa pilvien lomassa, tytöt ajelivat pyörillään hameenhelmat liehuen. Tie kulki laajojen peltoaukeamien halki. Peltojen keskellä seisoivat vauraat talot; autot ja traktorit liikkuivat sivuteitä edestakaisin. Emännät kävelivät navettoihin, isännät taluttivat hevosia pelloilla. Joku vanhus keinui kitisevässä pihakiikussa yhdessä mustavalkoisen kissansa kanssa. Maaseutu eli.

Peltoaukean jälkeen alkoi metsätaival. Ensin tien vieriä reunustivat lehtipuut, mutta pian männyt ottivat niiden paikan. Komeat punarunkoiset hongat kohottautuivat ylpeinä korkeuteen. Tikka hakkasi kelopuun kylkeä. Metsän keskelle ilmaantui heinäinen niitty, sen halki koikkui nuori hirvi.

Niityn jäätyä taakse metsä alkoi hetkiseksi uudelleen, mutta jo puolen kilometrin päästä oikealle ilmestyi talo pihoineen ja ulkorakennuksineen. Talon alakerrassa oli kauppa, yläkerran avoimissa ikkunoissa liehuivat kukkaverhot ja pelakuunlehdet. Oven päälle oli naulattu vanerinen, sinisellä maalilla töherretty kyltti, jossa luki KYLÄKAUPPA. Ikkunat oli peitetty tarjousmainoksin. Pihan sivuilla seissoivat maassa tiilikasa, lannoitesäkit, monta kierrosta mustaa muoviputkea ja huonossa maalissa oleva käsin pumpattava bensiinisäillö.

Käännyin pihaan, pysäytin oven eteen ja kävin ostamassa nuorelta punaposkiselta tytöltä pullollisen keltaista limonadia ja pätkän luonnonsuolilenkkiä. Menin autolleni, nojasin takapuoltani konepeltiin ja söin. Katselin verkkaista pihapiiriä enkä pitänyt kiirettä.

Kauppias itse, olemuksesta päätellen, tuli rappusille ja käveli ulkovarastolle. Hänen perässään kulki mies musta kypärä päässään. En ollut nähnyt heitä sisällä kaupassa, kait olivat sisätiloissa. Kauppias haki varastosta suurehkon laatikon ja antoi sen miehelle. Tämä kantoi laatikon mopon tarakalle, köytti kiinni, nousi selkään, polkaisi, heilautti kättään kauppiaalle ja samalla minulle, ja lähti ajamaan. Kauppias nosti kättä perään, samoin minä. Join pullon tyhjäksi ja kävin pistämässä sen koriin ulkovaraston oven viereen.

Nousin autoon ja jatkoin matkaa. Mopo oli menossa samaan suuntaan kuin minä, ohitin sen sopivalla suoralla. Kun olin vierellä, mies katsoi minua ja hymyili. Hymyilin takaisin, ja heilautimme taas käsiämme. Peilistä näin miehen jäävän taakse, mopon vaappuvan epävarmoissa käsissä. Kuopat rynkyttivät autoa. Hiljensin vauhtia entisestään.

Mäntyvaltainen metsä vaihtui kuusikoksi. Suuret, synkänvihreät puut reunustivat tietä niin tarkkaan, ettei niiden takaa nähnyt mitään. Kuljin kuin vuorten välisessä laaksossa. Aurinko jäi korkeimpien latvojen taakse, välisi vuoroin esillä, vuoroin piilossa, ja katosi sitten kokonaan. Tie tuntui kapenevan samalla kun taivaan viiru etuylhäällä kutistui.

Kevyen liikenteen pengerviiva katosi. Ajoin öljysoraa pitkin, oikean puolen renkaat liki kuivassa maantienojassa. Mutkat lisääntyivät ja jouduin hidastamaan vauhtia. Kuuma öljysora irtosi tiestä ja rapisi auton pohjapeltiin. Vähitellen, miltei huomaamatta, keskiviiva hiipui pois ja maantien pinta muuttui soraksi. Sadeveden kaivamat kuopat rynkyttivät autoa. Hiljensin vauhtia entisestään.

Tiheään metsään ilmestyi aukko, talon piha. Päärakennus oli palanut, pelkkä tiilipiippu seisoi yksinäisen näköisenä mustiksi hiiltyneiden hirrenjäännösten keskellä. Ulkorakennus näytti ehjältä aitanoven kissanluukkua myöten.

Käännyin pihaan liki umpeen ruohottunutta tietä pitkin. Ajoin varoen peläten heinän peitossa mahdollisesti piileviä korkeita kiviä. Peruutin auton pihakoivun alle ja nitkuttelin sen keulan kohti tietä valmiiksi lähtöön. Nousin ulos.

Aurinko kuumensi pihaa. Pääskyset lentelivät ulkorakennuksen ympärillä jan pujahtivat vauhdilla pesilleen räystäslaudan alle. Västäräkki istui ulkorakennuksen rappusilla keikuttelemassa pyrstöään. Pyyhin hikeä otsaltani. Minua janotti taas.

Pihan reunassa, ulkorakennuksen päässä, oli kaivo. Kävelin sen luokse. Kaivon kansi oli paikoillaan, ehjänä, vaikkakin tikuille lahonneena. Avasin varovaisesti luukun, nostin sen pystyyn. Kaivossa oli vain yksi rengas vanhan kiveyksen päällä. Ympäriladottua kiveystä näkyi puolisen metriä. Sitten alkoi vesi, jonka pinta heijasti taivaan neliön.

Hain autosta pahvisen kahvikupin, auoin sen kupeesta korvat esiin ja asetuin kannelle makaamaan. Yletyin saamaan kuppini puolilleen vettä. Haistelin sitä, maistoin. Vesi oli kirkasta ja kylmää. Join kuppini tyhjäksi ja nostin neljä kertaa lisää.

Maantieltä kuului moottorin ääntä. Joku muukin oli liikkeellä kuin minä, ajattelin, ennen kuin muistin tulijan. Istahdin kaivon kannelle ja odotin, ja kuusten välistä työntyi näkyviin mopo.