Matkalle valmis 4
Lähdin ajamaan kirkolta tietä eteenpäin. Hidastin vauhdin viiteenkymppiin. Vähän käytetyn soratien keskustaan ilmestyivät kasvit. Kahden pyöränjäljen välissä kasvoivat piharatamot, sauniot, silmäruohot ja apilat. Vielä muutaman sata metriä ajettuani auton pohjaa alkoivat piiskata särmäkuismat, pujot, ohdakkeet, takiaiset ja peltovalvatit.
Tien reunan kuusikko jatkui tiheänä ja läpinäkymättömänä. Kun maasto alkoi kohota, vaihdooin pienemmälle. Moottori jyrisi ja auto nousi raskaasti irtohiekalla.Jänis ryntäsi pöheiköstä edelleni, juoksi hetken tietä pitkin polveillen ja hyppäsi viimein piiloon.
Päästyäni mäen päälle alkoi sade. Pilvet ryntäsivät ylleni kuusikon takaa, vesi ryöppysi tuulilasille. Enkä pian nähnyt tietä. Pysähdyin, annoin moottorin käydä ja tuulilasin pyyhkijöiden heilua. Salamat halkoivat taivasta, jyrinä ylitti hetkittäin moottorin äänen. Katselin eteeni ja odotin.
Vesi muodosti tielle koskia ja lätäköitä. Tuuli heitti metsästä konepellille oksankappaleen ja pelkäsin jonkin suuren kuusen kaatuvan esteeksi tielle. Pimeni niin, etten enää nähnyt ympärilleni. Auton valokeiloissa pisarat hyppivät villisti milloin vaakasuoraan, milloin ylös tai alas. Humauksessa vesipisarat vaihtuivat rakeiksi, valkeat jääpalat hakkasivat kattoa ja pomppivat konepellillä. Katsoin taustapeiliin – jossain siellä mopomies oli tulossa perässäni.
Näin vähän matkaa edessäpäin levennyksen tiessä. Nitkuttelin siinä auton ympäri ja aloin varovaisesti ajaa tulosuuntaani. Ajattelin tarjota miehelle sateelta suojatun paikan autossani. Ajoin, kunnes näin mopon seisovan jalallaan tien reunassa. Pysäytin ja soitin äänimerkkiä. Auton valojen sivuhehkussa näin lähimmän kuusen alaoksien heilahtavan. Mies vilkutti neulasten välistä.
- Tule sateensuojaan! huusin hänelle.
Mies ryntäsi kuusisuojastaan autolle ja istahti viereeni.
- Parempi tässä lie, vaikka ei tuonne kuusen alle paljon vettä tippunut.
- En muista ennen tällaista ilmaa nähneeni, sanoin.
- On näitä täällä riittänyt viimeisten vuosien aikana. Pahempiakin, ei nyt tuule kovin mahdottomasti. Eikä tulenloimuja näy. On niin vähän palamattomia taloja jäljellä.
- Paljonko kylässä on tällä hetkellä asukkaita? kysyin.
- Niin tuota, hän mietti. - Akseli ja Jaakko ja Tauno. Ja Marja tietenkin. Neljä heitä. Sitten Kalle ja Matti, eli nyt kuusi. Lääkäri käy joskus, asuu nimittäin kaupan yläkerrassa. Seitsemän. Pappi, kanttori ja poliisi. Ja se kauppias apulaisineen. Kaksitoista. Ja sitten siellä täällä asustaa kymmenkunta miestä, he ovat menettäneet perheensä. Ovat menneet vähän sekaisin. Akseli on VPK:n päällikkö ja nämä miehet ovat olevinaan vapaapalokuntalaisia. On heillä ollut työtä, kyllä on. Joten kylässä asustaa parikymmentä henkeä. Nyt tulit vielä sinä.
- Minä olen vain häävieras.
- Niinpä toki, vieras tietenkin.
- Entä sinä itse? Kysyin.
- Jospa vieras minäkin, tiedä häntä.
Hiljenimme ja seurasimme salamointia ja jylinää, rakeiden kalinaa katolla. Sitten myrsky loppui, samalla vauhdilla kuin oli alkanutkin. Taivas singahti tummana näkyviin mustien kuusenlatvojen välissä. Kuu purjehti esiin ja valaisi kalpeasti maisemaa. Avasin auton ikkunan.
- Sade loppui, sanoin, jotta ei olisi niin hiljaista.
- Aina on loppunut, mies sanoi. - Näytä valoa, niin haen paketin kuusen alta.
Hän nousi autosta jea loikkasi ojan ylitse. Peruutin auton niin, että ajovalot auttoivat häntä peremmälle. Hän pudisteli kuusesta vihreitä vesitippoja, työntyi oksien väliin ja tuli heti takaisin ruskean laatikon kanssa. Hän astui tielle ja alkoi köyttää kantamusta mopon tarakalle.
- Voin minä sen viedä, samaan paikkaan kun olemme menossa, ehdotin.
- En saa antaa, tässä on näes häälahja. Se on minun vastuullani. Älä ajattele pahaa, muuten luotan sinuun tyystin.
- Ei kait lahja mennyt pilalle?
- Ei haittaa vaikka kastuisi. Ei se miksikään muutu, kuulemma. Taitaa olla ruostumatonta ainetta.
- Onko painava?
- Voisi siinä olla vaikka muutama kattila, hän arveli.
- Vai kattiloita.
- Näet sitten perillä, kun lahjojen aika tulee, hän lopetti keskustelun, viittasi minut ajamaan edellä ja polkaisi Simsonin käyntiin.
Katselin mopon etuvaloa takapeilistä niin kauan kuin pystyin. Olin alkanut pitää miehestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti