Matkalle valmis 10

 

Matkalle valmis 10

Matti tuli takahuoneesta meidän luoksemme. Hän oli kammannut tukkansa ja pistänyt napinläveen juhannusruusun. Nousimme ylös ja kunnioitimme sulhasta kumarruksin. Hän hymyili ja pyörähti ympäri.

- Pojat kertoivat siitä teidän vanhasta piilosta siellä kansakoulun ulkorakennuksessa, Jaakko sanoi.

Kallen silmät välähtivät. - Mistä helvetin piilosta? hän kysyi.

- Siitä siellä aitan alla, hiekassa, Matti sanoi.

Kalle rentoutui ja naurahti. - Ai siitä. Lasten leikkejä. Paljon sitä pienenä pelleiltiin, mutta nyt ollaan isoja.

Isoja oltiin. Kalle kaivoi taskustaan pullon ja pisti sen muulta hääväeltä salaa kiertämään.

Akseli huusi Jaakon ja Taunon auttamaan penkkien kantamisessa. Tarjoiluhuoneen puolelle pystytettiin hääateriapöytää. Kalle kumartui minun puoleeni.

- Marja odottaa sinua huoneessaan. Pidä kiirettä, niin kerkeät.

- Osanneenko? minä epäilin.

- Älä siitä huolta kanna, kyllä Marja opettaa, Kalle lupasi.

Kalle ja Matti lähtivät saattamaan minua. Menimme näyttämölle ja kävelimme sen halki, takaa lukien toiseen pukukoppiin vasemmalla. Kalle koputti ovelle ja Marja tuli avaamaan.

- Tässä tämä on, Kalle sanoi. - Opeta kiltisti, äläkä pelästytä sitä. Semmoisella perustekniikalla, älä yritä mitään hienouksia.

- Selvä asia tämä, Marja sanoi ja veti minut sisälle. - Pitäkää ovella vahtia. – Jos Akseli tulee tai velipojat, naputtakaa ovelle. Pistän Lassen piiloon varustelaatikkoon.

- Tapahtuu, Kalle lupasi ja sulki oven. Marja kääntyi minun puoleeni.

- Nyt olet ihan rentona ja teet juuri niin kuin sanon. Tässä pitäisi aloittaa suutelemalla, mutta minusta ei ole mukavaa nuolla kenenkään hampaita. Emmekä kerkeä kaiken maailman esileikkejä kokeilemaan, joten heitä takki ja housut tuohon tuolin karmille. Tai pistä valmiiksi tähän laatikkoon. Jos joku tulee, hyppäät itse perässä.

Heitin takkini laatikkoon ja saappaat perään. Avasin henkselin ja sepalusnapit, istahdin sängyn reunalle ja annoin Marjan vetää housuni pois. Viikkasin nekin laatikkoon. Marjalla ei vielä ollut häämekkoa, hän nosti arkihamettaan ja veti alas vaaleanpunaiset pikkuhousunsa.

- Muuta en kerkeä heittämään. – Jos haluat leikkiä tisseillä, voit kopeloida niitä paidanhelman alta.

Työnsin käden paidan alle ja koetin rintoja. Ne olivat mukavan pehmeät, ja niissä oli kivat näpyt. Kaivoin kaluni alushousujen sepaluksesta ja sanoin, että hommiin on ryhdyttävä heti, ettemme myöhästyisi vihkitoimituksesta.

- Tokko ne ilman minua aloittaa, Marja arveli.

- Miten sujuu? Matti kysyi oven takaa.

- Älä hosu, vastasin. – Nyt on vakava paikka.

Viiden minuutin kuluttua Marja huusi: - Täällä on valmista, ja alkoi pukea häävaatteita ylleen. Minä kaivoin omat vaatteeni laatikosta ja puin ne päälleni. Merja avasi oven, Kalle ja Matti tulivat sisälle.

- Selvisit hyvässä kunnossa, Matti arveli.

- Olisin ilmankin voinut olla, sanoin.

Ovelle koputettiin. Marja laski Akselin sisälle. Tämä ihmetteli, miksi me viivyttelimme tunkkaisessa, hassunhajuisessa huoneessa, vaikka kaikki oli juhlasalissa valmiina vihkitoimitusta varten. Lupasimme tulla heti.

Marja asetteli huntunsa päähän. Kun huntu oli hyvin ja ryypyt pullon suusta otettu, lähdimme peräkanaa häähuoneeseen. Marja kulki edellä ja minä viimeisenä. Housuissa tuntui epämukavan kostealta ja kalu aristi vähän.

Mutta olipa tuokin temppu tehty.