Matkalle valmis 9
Muistin:
Seisoimme kolmestaan hiekkapihalla. Aurinko hehkui taivaalla, vaahtera heitti varjonsa pihan ylle. Kaivoimme kuumaa hiekkaa varpaillamme. Otimme kiviä varvasotteeseen ja heitimme niitä ulkorakennuksen punamullalla värjättyyn seinään.
- Tehdään sellainen piilo, mistä meitä ei löydä kukaan, sanoi Kalle.
- Sellainen, mistä pääsee salaa pelastamaan, sanoi Matti.
- Ja siitä ei kerrota kenellekään, sanoin minä.
- Kerrotaan Marjalle, Kalle ehdotti.
Olimme samaa mieltä. Marjalle kerrotaan.
Työnnyimme liiteriin ja aloimme katsella ympärillemme. Liiteri oli puolillaan klapeja. Olimme usein kasanneet niistä korkeita linnoituksen seiniä. Mutta sellaiset rakennelmat olivat lyhytikäisiä ja vaarallisia. Lisäksi tiesimme, etteivät klapilinnoitukset pysyisi salassa.
Ulkorakennuksessa oli pihan puolelta katsoen vasemmalla ensin kolme huussia – pojille, opettajille ja tytöille. Niitä seurasi isohko liiteri, sitten aitta ja äärioikealla sauna. Liiterin oikeanpuoleiselta seinältä pääsi aitan puolelle. Aitassa ei ollut laipiota, mutta paksuja poikkiparruja myöten pääsi saunan ylisille. Sillä tietenkin saunassa oli välikatto.
Kiipesimme liiterin seinää aitan puolelle, keinottelimme parruja pitkin saunan vintille. Vähitellen piirtyi hämärässä silmiimme ullakon muoto.
Matti kävi aukaisemassa aitan oven. Vintti valostui. Katselimme päätyseinää, ja Kalle keksi piilon.
- Rakennetaan tuonne väliseinä. Ei kukaan erota, onko tuo seinä vähän kauempana vai lähempänä. Eikä täällä kukaan aikuinen pyöri koskaan. Seinään pannaan ovi. Katonrajasta näkee ulos, sieltä voi kurkkia, koska pääsee pelastamaan.
Savupiipun taka oli kasa lautoja, lie rakennusaikana sinne jääneitä. Ne olivat sopivasti patinoituneita, eivät pistäisi vaaleina kenenkään silmään. Menimme hakemaan käsityöluokasta sahan, vasaran ja nauloja. Lisäksi tiesin, missä saranat olivat piilossa, otin niitä kaksi.
Yksi meistä oli vuorollaan ulko-ovella vahdissa, kun kaksi sahasi ja naulasi. Teimme piilosta noin metrin syvyisen. Ovi oli vaikein, sen yläreunan piti olla katon mukaan vino. Lopulta siitäkin tuli ihan hyvä. Ruuvasimme saranat piilon puolelle näkymättömiin. Tosin siitä seurasi, että ovi avautui sisäänpäin ja siitä oli ahtaanvaikea kulkea. Loppulaudoista teimme vielä sisäpuolelle kapean penkin, jolla saattoi istua odotellessaan. Seinänvierustalle laitoimme makuualustan uloskurkkijaa varten. Matti ehdotti myös tirkistysreikää saunan eteiseen, mutta kielsin sen ehdottomasti. En halunnut, että kukaan kurkistelisi minua kun menen saunaan. Tyttöjä saattoi paremmin kurkkia huuskaan, jossa seinässä oli ylhäällä jo valmiina oksanreikiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti