Matkalle valmis 12

 

Matkalle valmis 12

Kalle ja Marja seisoivat papin edessä. Kanttori lopetti soiton. Hääväki odotti liikkumatta paikoillaan, paitsi Tauno, joka kurkisti uuniin. Jaakkokin kurkisti, tuli näkyi palavan.

Pappi katseli hääparia tarkkaan. - Olen tuntenut teidät molemmat monta vuotta, hän aloitti. - Siitä lähtien, kun tulin tähän seurakuntaan sen viralliseksi työntekijäksi. Minua ennen täällä kävivät kaupungin papit, milloin ennättivät. Tai eivät tietenkään täällä vaan tuolla kirkossa, jonka korjaustalkoot meidän pitäisi pikimmiten järjestää, on päässyt rapistumaan rakennus aika pahasti. Kävin nimittäin tuon Lassen kanssa kirkossa tänne tullessamme. Olemme liian kauan odottaneet, että palaisi koko rotisko, vaan saattaa tämä seurantalo palaa ennen, ja silloin olisi hyvä, jos kirkkoon voisi järjestää majapaikat. Ei minulla ole hätää, kauppias pitää minusta huolen vinttikomerossaan, mutta entä te, joutuisitteko te tuolloin aivan heitteille. Niin että kävisikö teille ensi viikonloppuna korjaustalkoot? Jos sopii, ilmoittautuva minulle tämän tilaisuuden jälkeen. Mutta tuossa seisovat Kalle ja Marja, heidät pitäisi vihkaista. Onko jollakulla jotain vihkimistä vastaan, no kun ei ole niin loppu sujuu yhdessä hujauksessa. Eli ottaisitko sinä, Kalle, tämän Marjan vaimoksesi rakastaaksesi sitä myötä- ja vastamäissä?

- Lupaan totisesti, Kalle sanoi, - Ja lupaan minä tulla sinne kirkolle talkoisiin. Minä löysin yhtenä päivänä metsässä kävellessäni sen Rossin palaneen talon luota melko määrän lautoja. Ne voitaisiin kuljettaa kirkolle polkupyörillä, kait puutavarasta olisi jotain hyötyä.

- Varmasti olisi, sanoi pappi. - Jos joku löytäisi nauloja, olisi hyvä. Kauppiaalta kyllä saisi, mutta eihän meillä ole rahaa.

- Myydään pontikkaa, ehdotti Jaakko.

- Se tietysti voidaan tehdä, sanoi pappi. – Mutta ihan mielellään pontikan voi juoda itse, jos nauloja löytyy muuten.

- Kiskotaan Ratian mökin seinistä. Siitä on vain katto palanut, seinissä voi olla hyviä nauloja, ehdotti Tauno.

- Me voidaan Taunon kanssa rapsia niitä irti, Jaakko lupasi.

- Näin tämäkin ongelma löysi ratkaisunsa, pappi totesi. – No entä sinä Marja, tuletko talkoisiin?

- Kysyisit ensin tätä avioliittoasiaa, Marja ehdotti.

- Jaa niin, tosiaan. Otatko Kallen ja pidät hyvänä?

- Otan minä. Talkoissa voin hakata niitä nauloja ja maalisutia heilutella, tuolla eteiskomerossa on ainakin punaista maalia. Pullatkin voin paistaa, jos saan leivonta-aineita.

- Minä tuon, murahti kanttori ja alkoi soittaa vihkimisen lopetusmusiikkia. Kylänmiehet riehaantuivat tanhuun.

- Julistan teidät pariksi. Hääpari saa suudella, pappi lupasi, mutta hääpari oli jo lähtenyt kävelemään pois paikalta.

- Pussatkaa nyt perkeleet, kanttori huusi.

Kalle tarttui Marjaa vyötäisiltä, käänsi tämän käsivarrelleen ja suuteli suulle. Miehet keskeyttivät tanhun ja taputtivat. Kanttori otti harmonin takana ryypyt pullostaan ja Matti työntyi hänen seurakseen samalle pullolle. Yhdessä he sitten lauloivat harmonisäestyksellä sävelmän Jätkän jenkka, jonka kertosäkeeseen yhtyi koko seurakunta. Alkoi häiden vapaampi osa.