Matkalle valmis 8
Morsian ja sulhanen poistuivat pukeutumaan. Pappi istui näyttämön reunalla oikomassa villapaitaansa, kanttori selasi harmonin takana repaleista koraalikirjaa. Istuin Matin, Taunon ja Jaakon kanssa nurkkapenkillä puhumassa vanhoista ajoista.
- Pelattiin monet kesäpäivät ja illat kahtatoista kapulaa, sanoi Jaakko.
- Vanha kansakoulu oli vielä paikallaan, sanoi Tauno.- Ei siitä kauan ole, kun se paloi.
- Entä koulun ulkorakennus? minä kysyin.
- Se on tallella, ihan ennallaan, vakuutti Matti. . Kävin siellä kolme päivää sitten, Ei edes katto vuoda.
- Joskus meitä leikki parikymmentä lasta, sanoin. – Joku vapaaehtoinen jäi ensin hakijaksi. Aitasta otettiin laudanpätkä ja liiteristä sen alle halko. Laudan alapäähän pantiin kapulat, yläpäähän lyötiin jalalla niin, että tikut lensivät. Hakija keräsi ne takaisin laudalle ja sillä aikaa muut juoksivat piiloon. Ulkorakennuksen taakse, tai kiviaidan. Harvoin muualle. Jos hakija löysi jonkun, hän sanoi tämän nimen ja kosketti kepillä lautaa. Löydetyt seisoivat aitan porraskivellä ja odottivat, että joku tulisi pelastamaan, polkaisemaan kapulat ilmaan. Jos kaikki löydettiin, ensiksi löydetty jäi hakijaksi. Niin olivat säännöt.
- Teillä kolmella oli oma piilo mitä kukaan muu ei keksinyt, Jaakko sanoi ja katsoi minua ja Mattia.
- Niin, se oli se… minä aloitin, mutta Matti katsoi minuun sillä tavoin, ett pistin suuni kiinni.
- Se oli siellä aitan alla, liiteristä käsin kaivettu kolo. Yksi ryömi kivijalan luokse ja kurkki raoista, toinen odotti ja kun kurkkija viittasi luvan, juoksi pelastamaan, Matti kertoi.
- Vai niin se oli, Tauno sanoi.
Aitan alle oli toki päässyt ryömimään, mutta emme olleet koskaan käyttäneet ahdasta ja pimeää paikkaa piilona. Ei sieltä edes nähnyt ulos. Mutta Matti halusi pitää oikean piilomme salassa. Ehkä menisimme häiden jälkeen leikkimään kapulapeliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti