MV 32

 

MV 32

Ovella kolisi, kun Jaakko ja Tauno yrittivät yhtä aikaa ulos, Muut seisoivat heidän takanaan, Akseli tyrkki poikia erilleen ja karjui.

Harkitsin pyörätelineeltä mopoa, mutta minulla ei ollut sellaisen käytöstä mitään kokemusta. Joten sieppasin lähimmän polkupyörän, mustan, vankkarakenteisen PETO-miestenpyörän, jossa oli leveät renkaat, leveä satula ja leveä musta lamppu. Poljin seisaaltani kohti porttia niin että polkimet naksuivat. Ennen ulkolampun valokehän rajaa istahdin, ojensin jalkani ja painoin dynamon laukaisijaa. Pyörän vauhti hidastui, dynamo pyöri ja piti ääntä joka kuului ja tuntui. Lamppu kirkastui vähitellen ja pian edessäni oli vakaa ajokeila.

- Pappi perään mopolla! Akseli komensi pihalla. – Me muut tulemme jäljessä, aja sinä siltä jalat alta.

Kuulin, kuinka pappi käänsi Simson-moottoripolkupyöränsä ja polkaisi sen käyntiin. Mopedissa oli vain yksi vaihde, enkä uskonut, että hän pääsisi kovinkaan paljon minua nopeammin. Toisaalta dynamo tuntui silmittömän raskaalta, joten otin taskustani lampun, väänsin dynamon irti ja jatkoin matkaa taskulampun tutisevassa valossa.

Jaakko huusi, että hänen pyöränsä oli varastettu.

- Ota Marjan pyörä lainaksi, Akseli käski.

Pappi kurvasi mopolla pihasta tielle ja kaatui heti irtohiekkaan. Puolenkymmentä pyöräilijää törmäsi häneen ja toisiinsa, joten sain parinsadan metrin etumatkan, ennen kuin mopo taas pärähti perääni. Poljin mäkeä alas nurinmenon uhalla. Selvitin mutkat, kiersin kivet, lamppu kädessäni tärisi kahvaa vasten ja tiesin, kuinka minun kävisi, jos se putoaisi. Päästyäni mäen alle kurkistin taakseni ja näin mopon valojen ilmestyneen tielle. Sen takana vilahteli monta heikompaa valopistettä. Jatkoin vasemmalle pitkin tietä, jota olin saapunut kylään, toivoin pääseväni peltoaukean taakse, siellä kohosi mäki ja mäen päältä erkani vasemmalle tie, joka oli minulle tuttu. Voisisn löytää piilopaikan talojen raunioista hyppyrimäen viereltä, metsän keskeltä.

Minut nähtiin koko ajan, ja katsoessani taakseni, minäkin näin takaa-ajajani, ja ajaessani peltotietä tajusin mopon lähestyvän väistämättömästi. Huohotin, nousin seisaalleni polkemaan ja pidin lamppua jotenkuten eteenpäin osoittamassa. Pääsin ylämäen ylös, mutta en uskaltanut kääntyä pikkutielle, koska pappi olisi nähnyt. Jatkoin siis suoraan eteenpäin, mutta kun kurkistin peloissani taakseni, pyörä liirasi hiekassa ja kaaduin ojaan. Kiroilin raskaasti maatessani ojan reunalla, Polvea kirvelsi ja mieli oli maassa. Matti odotti piilossaan minua ja pakettia, ja Marja odotti seurantalolla Kallen luona, mutta minä jäisin kiinni, minut tapettaisiin ja pettäisin ystäväni.

Pappi pysähtyi vierelleni.

- Nyt nopeasti, hän komensi. – Heitä pyörä pensaaseen piiloon ja hyppää tarakalle.

Nostin siis pyörän ryteikön taakse, nousin papin taakse mopon selkään ja tartuin häntä vyötäisiltä. Pappi antoi mennä, mopo ärisi kulkiessaan, se oli liian heikkovoimainen meille kahdelle, mutta ei ollut pitkä matkakaan, pian pappi käänsi kulun kirkon pihaan.

- Mene kirkkoon piiloon, vaikka kellariin, minä ajan toisia vastaan ja koetan sanoa, että sinä livahdit jonnekin. Epäilen, että karkasit jo koko kylästä, senkin pyöräilymestari.

- Entä jos tulevat katsomaan kirkkoa ja kellaria?

- Miksi tulisivat? Minä sanon vaikka, että luikit metsään, kyllä uskovat. Ja pistä kellarin luukku sisältä säppiin.

- Säppiin?

- On siellä sellainen, oikein kunnon sulkulaite.

- Miksi?

- No anna olla. Mutta asui tällä muinoin muitakin naisia kuin Marja.

- Kiitos sinulle, mutta minulla ei ole lamppua, se putosi kun kaaduin.

Pappi antoi minulle oman kaksipatterisensa. – Minä näen mopon valossa, pyydän Akselilta uuden, hän sanoi.

Ensimmäinen pyöränvalo ilmestyi näkyville metsän keskeltä. Pappi polkaisi Simsonin käyntiin ja alkoi hyristellä valoa vastaan. Käännyin ovelle, se oli tietenkin lukossa mutta muistin avaimen paikan vuorilaudan alla, otin sen ja menin sisälle. Tajusin samassa, että kun ovi on auki ja avain ovessa, kaikki tietävät minun olevan sisällä kirkossa. Muuallekaan en ehtinyt mennä, enkä tiennyt, missä kellarin luukku oli. Hädissäni ryntäsin urkuparvelle, näytin vähän valoa ja keksin jonkinmoisen piilopaikan,

Ulkona pärisi, rahisi ja kilisi, valot kiersivät kirkkoa ja ulko-ovelta kuului huuto: - Avain on ovessa!

- Ei perkele, pappi karjui. – Minä unohdin lukita oven. Äsken kurkistin, ettei kukaan ollut rikkonut ikkunaa ja livahtanut sisälle piiloon. Mutta ikkunat olivat ehjät eikä ketään näkynyt.

- Vai siksi viivyttelit, Akseli sanoi epäilyä äänessään.

Ovi avautui ja Akselin ääni kaikui kirkkosalissa. - Parasta kun kurkistan viinikellariin.

Hän meni alttarin sivulle ja alkoi repiä lattialuukkua auki.

- Piruako sinä kellarissa teet, huusi pappi ovelta. – Ei siellä ole viiniä, ei enää eikä ainakaan sinulle, kuuletko?

Kiellosta huolimatta Akseli kävi alhaalla ja palasi nopeasti ylös. – Veisit jo tuon patjan hemmettiin, et sinä enää ketään mukaasi saa, hän irvaili, ja käski sitten pojat urkuparvelle. Pojat kolistelivat ylös.

- Ei näy ketään, Tauno huusi.

. – Tyhjä kirkko, Jaakko arveli, ja pojat laskeutuivat alas.

Väki poistui, kuulin, kuinka ovi suljettiin ja lukittiin, ja pian kuulin, kuinka koko lauma lähti pihasta häätalolle päin. Avasin varovaisesti luukun ja tulin ulos tyhjästä tilasta, missä urut olivat ennen olleet.

Laskeuduin raput ja käännyin katsomaan Jeesusta. Kuun keila siirtyi juuri valaisemaan Jeesuksen kasvoja, pian hän olisi kokonaan esillä. Lähestyin häntä, kaivoin taskustani puisen pistoolin, pistin sen ojentuvaan käteen ja se sopi paikalleen täydellisen täsmällisesti, liipaisinsormea myöten. Istahdin etupenkille odottamaan, seurasin kuun liikettä pitkin patsasta, ja vihdoin, kun valo peitti koko vartalon, Jeesus alkoi väristä, haihtua, hiipua pois. Ja sitten, kun miehestä ja aseesta ei enää näkynyt mitään, ilmestyivät kalkitulle, paljaalle seinälle tummin kirjaimin sanat: Kun lapsuuden muistot ja aikuisuuden harhat yhdessä kuolevat, olet matkalle valmis.

Kävelin ikkunalle, avasin sen ja työnnyin ulos. Suljin ikkunan perässäni niin hyvin kuin taisin ja lähdin kävelemään kohti Marjaa ja kohti pakettia.