MV 37

 

MV 37

Saunan vintin sahajauhoilla käveltiin. Matti katsoi minuun, minä Mattiin, siinä niukassa valossa, jonka nuotiot herkistyneisiin silmiimme muutamasta laudanraosta heittivät. Salaovelle koputettiin, hiljaa, tutusti.

- Marja täällä, avatkaa.

Avasin oven ja Marja tuli sisälle. - Onko Jeesus valmis? Hän kysyi ensimmäiseksi.

- Valmis on, ja suunnattu, sanoin. – Mutta missä paketti?

- Akseli pisti lukkojen taakse, samaan huoneeseen Kallen kanssa. Avain on Akselin taskussa.

- Näitkö lääkärin?

- Tuli talolle juuri kun lähdin, selosti, mitä täällä on tapahtunut. Tulin tänne katsomaan tilannetta.

- Miten pääsit saartorenkaan läpi? Matti kysyi.

- Huusin kiviaidan takaa takaa papille, se tuli vaivihkaa lähelle seisomaan. Sanoin sille, että minun on pakko päästä tänne sisälle, se varoitteli moneen kertaan, että Akseli sytyttää koko huushollin tuleen. Minä siihen, että saa sytyttää, mutta minun on kerta kaikkiaan päästävä paikalle. Selitin, että pian asiat selviävät. Lopulta pappi antoi periksi ja menimme talon taakse, pappi näkyvissä, minä piilossa, ja pappi sanoi pojille, että nämä voivat käydä pontikalla talon edessä, hän valvoisi ettei kukaan poistu rakennuksesta. No pojat lähtivät tietysti molemmat, ja niin minä liiterin takaovesta livahdin sisään, ja nyt olen tässä.

Akselilla oli ulkoa taas meille asiaa: - Viimeinen huomautus! Jollet juuri saavi pihalle, pistämme paikan tuleen. Kuolet sinne torakan lailla, kiemurtelet tuskissasi, hiukset syttyvät ja syöksevät rikinkatkunsa kärsivään nenääsi. Palat pikku hiljaa poroksi, ihrasi sulavat kiehuvaksi rasvaksi, luusi haprastuvat ja katkeilevat, suusi aukeaa viimeiseen huutoon, joka lakkaa voihkeeseen ja valitukseen. Ajattele tätä, ajattele kuolemaasi, voisit hyvin elää vielä viisikymmentä vuotta, kunhan kävelet ulos sieltä.

Kanttori keskeytti Akselin: Minä luulen, että molemmat ovat tuolla.

- Miten mahdollista, me juoksimme ainakin toisen perässä.

- Juoksimme ohi, se palasi tänne ja liittyi kaverinsa seuraan.

Akseli oli hetken hiljaa. Makasin seinänvierellä, mihin sekä näin että kuulin, mitä pihalla tapahtui.

- Voit olla oikeassa, Akseli sanoi. -

sitä parempi, pääsemme eroon kummastakin.

- Ei siellä ole kumpaakaan, luulette vain, pappi väitti.

- Ovat tai eivät, rakennus poltetaan.

- Entä jos Marjakin on siellä, kysyi pappi.

- Mistä Marja olisi paikalle päässyt? Joka puolella on vartio.

- Mutta jos silti?

Akseli mietti taas. – Kuka muuten vahtii takapuolta?

- Pappi, Jaakko sanoi.

- Pappi käski meidät tänne ja jäi itse valvomaan.

- No kuka perkele tuossa seisoo? Akseli kysyi.

- Ka pappihan siinä, pojat totesivat.- Miksen olisi? Onhan kanttorikin tuossa, kaikki olemme, ei millään puolella valvo kukaan, pappi puolustautui.

- Ja helvetti, ovat tietysti retkut livistäneet, jos kerran yhdessä tuolla olivat. Häipyivät minne lie, ovat jo häätalolla pahojaan tekemässä, ei tuota rakennusta kannata enää polttaa.

Matti nousi ripeästi, avasi salaoven ja ryömi saunan välikaton yli aitan aukolle. Hän otti kakkosnelosen pätkän, tasapainotteli aitan parruja pitkin liiterin puolelle ja sinkosi kaikin voimin puun liiterin poikki tyttöjen huussin väliseinään. Heti ilmoitettuaan näin paikallaolomme hän palasi syöksyllä takaisin, ja suljin oven hänen jäljessään.

Könysimme seinänvierustalle katsomaan heiton vaikutusta. Pihalla Akseli oli jo lähettänyt miesjoukon uudelleen talon ympärille, nuotioihin lisättiin puita, joku könysi liiterissä ja vain pojat seisoivat Akselin kanssa pihanuotiolla.

- Nyt varmistamme vielä viimeisen kerran, Akseli sanoi. - Menette juoksujalkaa seurantalolle ja käskette Marjan tänne.

- Ei me, Jaakko kielsi. - Lähetä pappi, parempi niin, me tahdotaan olla täällä missä tapahtuu.

- Pelkäätte pimeää metsää?

- Saattaa olla niinkin, Tauno myönsi.

- No selvä, menkää takanuotiolle ja pysykää siellä vartiossa, ja käskekää pappi tänne.

Pappi saapui hetken kuluttua, sai ohjeet ja poistui.

- Pappi sai minultakin ohjeet, Marja kertoi. - Hän sanoo missä tilanteessa tahansa, että minä olen seurantalolla enkä poistu Kallen ruumiin luota minnekään.

Hyvä juttu, Matti kehui.

Seurasi yli puolen tunnin odotus, sitten pappi ilmestyi pihapiirin laitaan.

- Oliko Marja? Akseli huusi jo kaukaa.

- Siellä istui Kallen huoneen oven edessä ja poltti kynttilää. Ei suostunut tänne tulemaan.

- Mene uudelleen, tuo vaikka väkisin. Ei siellä ole turvallista yksin olla.

- Hyvä on, menen minä, luopui pappi ja poistui pimeyteen nuotiopiirin ulkopuolelle.

Kymmenen minuutin kuluttua Akseli huusi taas: Nyt se tapahtuu. Pappi on poissa, ainoa, joka taisi vähän sääliä teitä. Nyt ei mies hyöri kintuissa, joten voimme tehdä sen, mikä on tarpeen. Pojat kuuletteko, kerätkää tuohia ovenpieneen ja sytyttäkää, minä hoidan tämän puolen.

Molemmilta ovilta alkoi kuulua tuohienkeräilyn rahinaa, eikä aikaakaan, niin iloiset ritinät kertoivat meille kolossamme, että ulkorakennus oli vihdoinkin sytytetty tuleen.