MV 36

 

MV 36

Tulet paloivat tasaisina molemmin puolin ulkorakennusta. Istuimme kahdestaan kolossamme penkillä, odotimme ja kuuntelimme miesten huutoja, jotka kantautuivat silloin tällöin meille asti. Vessat oli tutkittu ja etsintä oli edennyt liiteriin asti. Kävin kurkistamassa aitan ylisiltä, Jaakko oli löytänyt lapion ja kaiveli sillä liiterin tikkujen ja kuorenpalasten peittämää lattiaa, veljen touhutessa vierellä.

- Kaiva tuosta, tuohon minä menisin piiloon, Tauno viittoili.

- Kaiva itse, tässä on lapio.

- Minäpä teen toista työtä.

- Ja mitä, saanen kysyä.

- Isä käski, pitää tikulla tökkiä seinänvieriä, josko jostain menee tunneli.

- Tunneli ja tunneli, ja minne se tunneli menee?

- Mistä minä tiedän, mutta hommat hoitoon, kaiva sinä niin minä tökin.

Akseli astui aittaan, minun alapuolelleni ja avasi aitan nurkassa seisovan kaapin oven.

- Eivät ole kaapissa, hän sanoi, ja alkoi koputella lattialankkuja, Jokainen kolahti oudosti, tietenkin, olihan alla tyhjä tila.

- Pojat tänne! Akseli huusi, ja minä siirryin yleisessä kolinassa saunan ylisille.

- Niin isä?

- Hakatkaa tuosta pari lautaa poikki ja kurkistakaa alle.

- Paremmin sinne pääsee liiterin puolelta, Jaakko selitti. – Pienenä niillä oli sielläkin piilo, tänään ne kertoi minulle.

- Jumalauta, ja nyt te vasta sanotte sen, saakelin kusipäät.

- Ei muistettu, ei sitten millään.

- No, Tauno liiteriin ja Jaakko, hakkaa sinä lapiolla täältä lautojen väliin ja koeta kammeta pari lautaa ylös.

Jaakko nosti lapion ja iski, kerran ja toisenkin, kolmannella kuului huuto:

- Piruako sinä minua hakkaat?

- Onko siellä ketään? Akseli kysyi.

- Olen minä, ilmoitti Tauno.

- Hölmö, onko muita?- Hetkinen, taskulamppu reistaa. No nyt palaa hyvin. Ei näy ketään, ei yhtään mitään, mitä minä nyt teen?

- Tule pois sieltä mutta tarkista, ettei ole tuoreita jälkiä. Hetki hiljaista. Sitten: Ei ole muuta tuoretta kuin ryömimisjäljet.

- Omat tietysti, Jaakko keksi.

- Omat ovat, Tauno tunnusti.

- Siis tule tänne, jatketaan, Akseli komensi.

Palasin piiloon. Aitan ovi kolahti, kaikki kolme seisoivat nyt aitan lattialla ja antoivat valokeilojensa kiertää. Akselin valokeila osui saunan vintin aukkoon.

- Kiivetkää pojat tuonne ja tutkikaa joka paikka. Koputelkaa, repikää, olkaa huolellisia. Pusi kii.

Pojat kiipesivät. Kuuntelimme heidän saapumistaan. Pojat tasapainottelivat aitan yläparruilla, siirtyivät aukolle ja könysivät saunan laipion päälle.

- Käy Jaakko kurkistamassa saunan savupiipun taakse, Akseli huusi alhaalta.

Jaakko kävi, mutta tuskin hän oli päässyt savupiipun taakse, kun hän karjahti kauhusta ja ryntäsi Taunon luokse ja kiroili.

- Joka perkeleen paikkaan sitä pitää mennä, siellä on helvetin isoja hämähäkkejä. Naama on verkon peitossa, katso Tauno äkkiä, onko elukoita hiuksissa, onko, sano heti.

Tauno valaisi Jaakkoa joka puolelta. - Ei näy… ai, vaan on tuossa yksi. On muuten iso, älä tule tänne, se hyppää minun kimppuun.

- Ota se poois! Heti, kuuletko, ota se pois!

- Mitä te riehutte? Akseli kysyi. – Mattiko teidän kimpussa on?

- Täällä on hirveästi kämmenen kokoisia hämähäkkejä, Jaakko valitti-

- Muuten tyhjä paikka, me tullaan pois ja heti, Tauno jatkoi.

- Ota se elukka minusta, Jaakko vaati.

- Ei sitä enää näy, kait se kömpi kauluksesta sisään.

Pojat kolisivat kiireellä alas vintiltä, ryntäsivät aitasta nuotion luokse ja katsellessamme seinänraoista näimme heidän riisuutuvat ja pudistelevan vaatteitaan punaisen tulen valossa.

Sama tulen hehku värjäsi varovaisen viivan piilomme oven harmaantuneeseen lautaan, ja sitä viivaa pitkin ryömi veljeksiä pelästynyt peto, vajaan sentin mittainen keltaisenkalvakka hämikki.