MV 18

 

Matkalle valmis 18

- Tarkistetaan sisäkatot, Akseli sanoi. - Menkää läpi joka neliömetri. Jossain täytyy olla luukku.

Me etsimme, emmekä löytäneet minkäänlaista luukkua. Mutta kierrellessämme sisätiloissa Marja huomasi häälahjapaketin hävinneen.

- Paketilla taitaa olla jotain tekemistä katoamisen kanssa, Akseli sanoi.

Kysyin papilta huvikseni, mitä paketissa oli.

- En tiedä, tämä sanoi. - Olin vain tietävinäni, vaan en silti tiennyt. Valehtelin, anteeksi vain.

- Väitit, ettei sen kastuminen ollut vaarallista.

- Kauppias opasti sillä lailla, sanoi, että se on hyvin suojattu kaikkia vaaroja vastaan.

- Jospa koko paketti on lumetta, pari tiiliskiveä sisällä, ehdotin.

- Paljon tuo ainakin painoi, kun mopon selkään ja selästä sitä nostelin. Ajattelin että ehkä rautatavaraa.

- Matti siis varasti, kait Kallen kanssa yhdessä, Akseli moitti.

- Perkele, Kallen paketti se kait oli, otti omansa ja meni Matin kanssa vinttiin katsomaan, tai kokeilemaan jos oli vaikka jokin laite sisällä, totesin.

- Silti vintille pitää päästä, Akseli hosui. – Siellä on minun vävypoikani sen rentun kanssa. Tiedä vaikka Matti teksi jotain väkivaltaista, kun hävisi sulhaskisassa.

- Matti ei tekisi Kallelle mitään pahaa, eikä Kalle Matille, sanoin. – Annetaan miesten istua rauhassa vintillä niin kauan kuin haluavat.

- Pojat, hakekaa kirves, Akseli komensi.

- Piruako sinä kirveella teet, Marja kysyi.

- Menen väkisin vintille. Hakkan reiän johonkin ja luikahdan ylös.

- Täytyy sinne ovi olla, kun kerran ne kansi ovat sinne päässeet, Marja sanoi. – Jos ne nyt varmasti ovat sisällä eivätkä missään metsässä.

- Verho heilahti, sanoin. - Joko ovat siellä, tai sitten täällä kummittelee.

- Saattaa olla kissa, tai lintu, tai lepakko, Marja ehdotti.

Akseli löysi kirveen ja alkoi asetella tikkaita.

- Lopeta jo, Marja komensi. – Minä kyllä tiedän, miten sinne vintille pääsee. Jos sinun on pakko mennä sinne.

- Kerro ja heti, Akseli komensi.

- Ulkona talon takana on rautatikkaat katolle, ja savupiipun luona on luukku, sellainen peltinen, neliömäinen, vähän vinossa. Siitä pääsee sisälle

- Totta helvetissä, sanoi Akseli, ja kaikki me lähdimme menemään.

Kiersimme talon taskulamppuinemme, tosin Akseli käski sammuttamaan muuta paitsi omansa. - Pirustako tänne paristoja saa, jos entise loppuu, hän sanoi ja lähti kiipeämään tikkaita ylös. – Tulkaa Marja ja Lasse perässäni.

Lähdimme kiipeämään. Marja kiipesi edellä ja minä toisena, vaikka Akseli tietenkin oli jo ensimmäisenä menossa. Ylöspäin katsoessani näin Marjan tummana hahmona itseni ja valokeilan välillä. En malttanut olla väläyttämättä lamppuani ja sain varmistuksen epäilyyni. Vieläkään rouva ei ollut pistänyt pikkuhousuja jalkaansa.

Oli oikeastaan hyvä, että katolla oli pimeää, minua ei huimannut, kun katsoin alas. Pian seisoimme kaikki huterilla puilla, jotka muodostivat puoleksi mädäntyneet lapetikkaat. Akseli löysi valoonsa kattoluukun ja jatkoimme varoen matkaamme märällä katolla.

Pian Akseli piteli kiinni savupiipusta, Marja seisoi hajareisin katon harjalla ja minä kyykötin luukun päällä. Kun sain otteen peltireunoista, nostin ja luukku kohosi, se oli saranoitu ja jäi kallelleen avonaiseksi. Akseli valaisi sisälle. Aukolta laskeutuivat tikapuut alas, Akseli alkoi ensimmäisenä laskeutua. Seurasin perässä, ja Marja tuli viimeisenä.

Seisoimme savuhormin takana. Akseli valaisi joka puolelle, mutta emme nähneet mitään erikoista. Lampun valo heijastui mustasta ikkunasta, tällä puolen ei ollut minkäänlaisia verhoja. Lähdimme kiertämään hormia vasemmalle. Lattia oli sahajauhoa, josta puolen metrin välein erottui puinen vasa. Tulin Akselin vierelle, Marja toiselle. Kävelimme hitaasti ja sytytimme kaikki lamppumme. Näimme Kallen, hän makasi selällään vanhalla painimatolla. Hänen takanaan istui Matti pakkilaatikolla. Meidän lähestyessämme hän nousi ylös ja kohautti hartioitaan.

- Näin tässä kävi, hän sanoi. - Kuollut on.

- Tapoit miehen, Akseli huusi. – Tapoit, kun jäit toiseksi kosintahommassa. Toit tänne väkisin ja kuristit. Tuossa nyt makaa vävymies ja tyttärestä tuli leski, tästä et vähällä selviä. Vankilassa makaat lopun ikäsi ja kun alas päästään sinut hirtetään siihen paikkaan. Perkele, minä puhkon sinulta silmät puukolla, munat revin hohtimilla. Saatana mitä menit tekemään.

Matti nosti ruskeaan paperiin käärityn häälahjan ja sanoi, että pakettia ei pidä unohtaa vintille.

- Senkin varastit, senkin piru, Akseli syytti.

- Sanos muuta, Matti arveli. - Pakotin Kallen tänne katolle ja luukusta vinttiin, paketti koko ajan toisessa kädessä. Siitä vaan raahasin kaiken ja perillä tapoin.

- Niin näköjään teit, Akseli sanoi. - Viekkaudella toit etkä väkivallalla.

- Lähdetään alas täältä, ehdotin ja Marja oli samaa mieltä. Kysyin Matilta, oliko tämä nähnyt jossain rappuja alas.

- En ole huomannut. Matti sanoi. - Käsikopelolla tultiin ulkokautta.

- Kas kun sait matolle tapettua, etkä nurkkiin, Akseli piruili.

- Sopivasti sattui pehmuste paikalle, Matti virnuili.

- Tunnusta tapoitko, Akseli huusi ja valaisi lampullaan Matin silmiä.

- Miksi olisin tappanut, Matti ihmetteli.

- Sano Marja jotain, ukkosi makaa hengettömänä ja murhaaja irvailee.

- Heränneekö Kalle tuosta vaikka silmille kusisi?

- Voi perkeleen rienaaja sinäkin, sano Lasse edes jotain järkevää ja viisasta.

- Minä voin naida lesken, sopiiko?

- Ei perhana teidän kanssa voi järkeä puhua, ei mene perille. Vielä olette ympäripäissänne. Toimitetaan vainaja alas ja kirkkomaalle multiin, ja murhaaja hirteen ja Matin raato aidan taakse ojaan.

Emme löytäneet sisältä alasmenoreittiä, se oli siis viimeisen remontin aikana naulattu umpeen. Piti palata tuloreittiä .

Akseli näytti valoa, Marja kantoi pakettia ja Matin kanssa raahasimme Kallen välissämme. Akseli ja Marja kiipesivät katolle. Marja laski paketin pellille ja nostimme kaikin Kallen katolle.

- Perhana, Marja huusi. - Paketti karkasi,

Kuulimme sen liukuvan pitkin peltikattoa. Pari sekuntia myöhemmin alhaalla tumpsahti.

- Miten hitossa vainaa saadaan alas? Matti ihmetteli.

. Olisit antanut ola hengissä, niin menisi itse. Akseli nurisi.

Liu´utimme Kallen katonrajalle. Menin tikapuille ja toivoin, että räystäs kestää. Alhaalla näkyi valo ja kuului papin ääni:

- Pappi täällä, tarvitaanko apua?

- Hae pitkä vahva köysi, minä vastasin. - Kalle-vainaa pitää saada alas.

- Minäpä haen, pappi lupasi ja teki kuten sanoi. Piankin hän oli luonani narunsa kanssa. Teimme vahvan silmukan Kallen kainaloiden ali ja aloimme laskea häntä alaspäin. Lasku onnistui hienosti, kanttori oli alhaalla vastaanottamassa miestä. Kun Kalle oli perillä, heitin köyden pään perässä.

- Pankaa köysi hyvin talteen, Akseli määräsi. - Sille on ankara käyttö, kun alas pääsemme.

Akseli laskeutui ensin, sitten Matti ja minä ja Marja viimeiseksi. Mistäpä hän olisi tällä välin pikkuhousut löytänyt.