MV14

 

14.

- Kahvileivät, Akseli komensi.

Marja viittasi veljensä mukaan, ja kolmisin he lähtivät kellariin.

- Tuokaa puolenkymmentä pulloa tullessanne, pappi huusi perään.

Kellari oli kaivettu talon alle, sisäänkäynnin aletessa talonmiehen asunnon ulkorappujen viereltä. Palatessaan muutaman minuutin kuluttua, sisarukset kantoivat käsissään voita ja savulihaa sekä suuria tummia limppuja. Poikien taskuista pisti esiin pullonsuita.

- Miksi limput ovat kellarissa? minä kysyin hiljaa Kallelta.

- Se on ainoa paikka, jonka saa lukkoon.

- Kuka niitä varastaisi?

- Ei kukaan. Mutta poliisi on käskenyt pitää ruokatarvikkeet lukkojen taka, etteivät mahdolliset kylään tunkeutuvat muukalaiset viihtyisi nälissään täällä.

- Pontikankin?

- Sen ennen kaikkea.

- Taitaisi maistua poliisille itselleen?

- Poliisilla on tarpeeksi pontikkaa. Keittää sitä entisen Kujanpään talon saunassa. Komeat vehkeet, kävin kerran katsomassa. Itsetehdyt.

- Missä poliisi asuu? Ja missä hänellä on juoppoputkansa?

- Siinä samassa saunassa missä tehdastaan pitää. Talo on tuolla alakylillä, sortuneen tehtaan vierellä. Kaatoi tielle puun, ettei kukaan tarpeetta tule häiritsemään. Elelee aika erakkona, joskus käy kylällä jos pyydetään. Nimittäin tuomassa pontikkaa. Myy hyvää ja halvalla. Akseli pyyti sen häihinkin, mutta sanoi itsellään olevan virkatehtäviä niin paljon, ettei kerennyt. Eikä sillä mitään putkaa ole, mitä se putkalla tekisi? Pistäisi itsensä lukkojen taakse?

Leivät, voi ja savuliha läimäytettiin pöytään. Kylänmiehet ottivat puukot vyöltään ja alkoivat leikata limppua ja lihaa. Marja kiersi pannun kanssa kaatamassa lisää kahvia. Sain eteeni paksun leipäviipaleen, jolle levitin voita lainaksi saamallani puukolla. Lähin musta mies leikkasi minulle tuhdin lihaviipaleen leipäni päälle. Kiitin häntä, mies hymyili leveästi ja leikkasi toisenkin palan. Leppäkorkillinen pullo tuli kohdalleni. Ryyppäsin kahvikuppiani vähän tyhjemmäksi ja täytin sen suonhajuisella nesteellä.

Pappi kävi eteisessä ja tuli sieltä ruskean laatikon kanssa. Hän laski laatikon pöydälle ja rykäisi.

- Niin että hääpari, tässä on lahja koko kylältä, meiltä kaikilta. Minä toin sen tullessani kaupalta moponi selässä, niin että olkaapa hyvät.

- Voi kiitoksia, sanoi Kalle.

- Tämä nyt on ihan suotta, sanoi Marja.

- Pankaa sekaan ja kastakaa, sanoi Akseli.

Jonkin aikaa keittiössä vain syötiin. Marja kaatoi vielä kierroksen kahvia, puulot kulkivat pitkin pöytää. Savuliha pieneni, voi l,oppui. Marja nosti leivänrippeet keittiön pystykaappiin paperipussiin.

- Sitten lauletaan, sanoi kanttori ja viritti viisun hääyön riemuista.

- Ei laula nyt kanttori vaan häntämies, Matti irvaili minulle.

- Mikseivät avaa pakettia? Tauno hätäili.

- Jännä olisi nähdä lahja, Jaakko yllytti.

Mutta kanttori aloitti uuden laulun ja kylänmiehet vetelivät soman kolmiäänisen viisun sydämiensä pohjasta. Jaakko ja Klle joivat pontikkaa pullon suusta ja kävivät välillä miehekkäästi oksentamassa ulkorappusilla. Akseli kävi Matin luona supattamassa jotain tämän korvaan. Hivuttauduin Matin lähelle Akselin lähdettyä ja kysyin, mitä miehellä oli ollut asiaa.

- Uhkasi tappaa minut, jollen annan hääparin nussia hääyötään rauhassa. Kun Marja on kuulemma vielä kokematon neitsyt.

Sade romahti ulkona kattoon. Tuuli yllytti koivun heilumaan ja ruoskimaan oksin ikkunaa. Hetkessä myrsky rämähti täyteen voimaan. Jyrinä vyöryi halki huoneen ja helisytti kuppeja. Musta yksisilmäinen kissa tuli keittiön ovesta saliin ja livahti huoneen poikki eteiseen. Tumma juonne repeytyi juhlan ylle. Hääväki hiljeni. Raivoisa salama ja sitä seurannut räiske sammuttivat valot.

Huoneessa oli haudanpimeää.