MV 24

 

MV 24

- Tuomio julistetaan, Akseli huusi eteiseen, jonne meidät oli ajettu päätöksenteon ajaksi. Menimme sisälle ja istuuduimme paikoillemme.

- Lautamiehet ovat harkinneet asiaa ja tehneet päätöksensä, jossa ei kovin suurta vaivaa ollut. Totesittehan syytetyn syylliseksi? Akseli kysyi.

Kaikki kymmenen miestä nyökkäsivät tahtiin.

- Sinut Matti on siis todettu syylliseksi murhaan, harkittuun ja raakaan sellaiseen…

- Miksi raakaan, pappi huusi väliin. - Edes kuolinsyytä ei ole selvitetty.

- Oli ihan tarpeeksi raakaa murhata vastanaitu sulhanen, oli tekotapa mikä tahansa. Joten julistan tuomion. Nouse lurjus seisaallesi kuulemaan kohtalosi.

Matti nousi pystyyn, minäkin nousin, samoin pappi ja Marja. Hetken meitä katseltuaan myös kanttori kohottautui käsinojaan.

- Tuomitsen sinut teloitettavaksi hirttämällä, Akseli sanoi ja mulkaisi Mattia. Syyttäjät ja lautamiehet taputtivat innokkaasti käsiään, ja Matti yhtyi heihin, ja siinä vaiheessa myös kanttori uskalsi osoittaa suosiota.

- Onko tuomitulla jotain sanottavaa? Akseli kysyi.

- On toki. Viimeisenä toivomuksena esitän, että pidätte minulle kunnon läksiäisjuhlat. Ruokaa ja viinaa ja Marjalta pimpsaa. Ja sitten tanssitaan.

Lautamiehet retkahtivat heti jitterburgiin, sisällyttäen liikkeisiinsä akrobaattisiakin piirteitä.

- Ei perkele tipu mitään, mies suoraan narunpäähän, Akseli raivostui.

- Viinaa ja ruokaa kait kuitenkin annamme, jos pimpsasta luovutaankin, pappi ehdotti.

Koska muutkin tuntuivat olevan ruoka- ja juomakestien kannalla, Akseli antoi periksi. – Olkoon, mutta ruoan päälle hirtetään heti Ja huoraamiset eivät tule kuuloonkaan.

- Mikä huora minä olen? Marja kiivastui.

- Anna olla, Matti sanoi, - Minulle järjestely sopii.

Leivät ja makkarat kannettiin pöytään. Marja teki tulen hellaan ja pisti kahviveden kiehumaan ja Jaakko haki kellarista muutaman pullon. Tauno toi Matille salista haitarin, Matti veti henkselit harteilleen ja antoi rillumarein raikua.

- Hartaampaa musiikkia, kanttori pyysi. - Meillä on vainaja talossa, ja pian toinenkin, joten renkutukset eivät ole soveliaita. Jospa sinä Lasse ottaisit klaneetin ja soittaisitte yhdessä hengellistä musiikkia, Jos harmoni olisi täällä, voisin liittyä soittoon. Pimpparautaa ei saa hakata, kun sillä on niin maallisen ruma nimi.

Akseli käski pojat harmoninkantoon, ja pikavauhtia pojat raahasivat soittimen salista tarjoiluhuoneen nurkkaan. Kanttori meni pelin taakse, polkaisi ilmat palkeisiin ja antoi tulla ”Mun kanteleeni kauniimmin”.

- Ei hitto, Matti kielsi. - Nämä ovat minun läksiäiseni, enkä halua uilutusta kuunnella.

- Ajattelisit sielusi pelastusta, kanttori pelotteli.

- Annetaan Matin valita musiikin laatu. Soitetaan virsiä ja veisataan sitten, kun Matti ei potki enää, ehdotin.

- Vetäistään ”Sepän sälli”, Akseli innostui ja kaivoi raudan taskustaan.

- Sopii mainiosti, Matti suostui ja aloitti. Yhdyin soittoon, kuten Aleksikin, kanttori kuunteli hetken ja antoi sitten sointujen tulla. Kylänmiehille kelpasivat jenkan askeleet, ja pappi ja Marja lauloivat duettona. Värssyjen välissä kanttori otti pitkän ryypyn pullosta ja oli säkeistö säkeistöltä leppoisemmalla mielellä. ”Ei helkkaris Karoliina, sitä muista en lain” hän lauloi kaikkein kovimmin.

Laulun loputtua Marja pani jauhot kahvipannuun ja menimme pöytään. Kun kahvi oli valmista, joimme juomat leipien kera nopeasti, myös toiset ja kolmannet kupilliset. Ja sitten ovesta astui sisälle mies.

- Katsopa poliisia, istu perseellesi, ota leipäpala ja Marja kaataa sinulle kahvia.

- Miten pääsit vintistä pois?

- Ei ollut vaikeaa, liu´uin räystäälle ja kipusin alas.

- Panitko kattoluukun kiinni? Akseli huolestui.

- Taisin panna, vaikka varmaksi en sano, poliisi muisteli.

- Pojat tarkistamaan, Akseli komensi.

- Voin minä mennä, Matti tarjoutui.

- Ottakaa neljän tuuman nauloja ja iskekää luukku kiinni, ettei enää tunge porukkaa katon alle, Akseli määräsi poikia eikä ollut kuulevinaan Mattia. Pojat lähtivät kärkkäinä kattohommiin taskulamppu mukanaan.

- Kuinka häät ovat onnistuneet? poliisi kysyi.

- Matti tappoi Kallen, tuore aviomies joutui murhatyön kohteeksi heti onnensa aluksi, Akseli selvitti.

- Niin, siitä kuulin jo, muutenko ovat juhlat onnistuneet?

- Ihan kivasti, Marja sanoi.

Katolta alkoi kuulua vasaran pauketta. Kymmenen minuutin kuluttua Jaakko palasi sisälle. - Kiinni se luukku oli.

Tauno seurasi perässä. – Ja naulattiin tiukkaan kiinni monesta kohtaa.

Aleksi kääntyi poliisin puoleen. - Seuraavana ohjelmanumerona näissä häissä tulee olemaan hirtto, me näes pidimme laillisen oikeudenkäynnin ja päätimme teloittaa tuon Matin syyllisenä Kallen murhaan. Ei sinulla kait mitään sitä vastaan ole?

- Mitäs minulla, omapa on asianne, poliisi vakuutti.

- Onko tämä sinusta laillista? pappi kysyi.

- Jos on porukan päätös, eikö siinä ole lakia tarpeeksi.

Akseli nousi pöydästä ja tyhjensi kuppinsa.

- Kahvit on juotu, leivät syöty makkaran kera ja ryypyt otettu, ja kun naida ei luvattu niin viimeinen tahto on täytetty. Nyt valppaasti hirttohommat käyntiin.

Nousimme kaikki ja menimme juhlasaliin. Köysi riippui hiljaisena paikoillaan, sen varjo kuvastui takaseinän kesäkulisseihin, siniselle järvelle valkovihreiden rantakoivujen väliin.