MV 21

 

Matkalle valmis 21

- Jaakko keksi sulakkeen, Akseli leuhki, kun menimme eteiseen.

- Ja Tauno osasi vaihtaa, Jaakko jatkoi.

- Kelpo poikia, arvelin.

. Olisivat kylänmiehetkin, Tauno sanoi muka vaatimattomana.

Akseli vei meidät sivummalle ja kysyi, mitä löysimme.

- Poliisi siellä makasi ympäripäissään, Marja kertoi. – Jätimme sen nukkumaan.

- Piruako se täällä tekee, pysyisi kotisaunassaan eikä tulisi muiden häitä pilaamaan.

- Itse käskit sen kylään, Marja muistutti. - Ei uskaltanut muiden joukkoon tulla vaan livahti vintille.

Salissa miehet tanssivat ja kanttori soitti urkuharmonia. Pappi istui penkillä ja piti Mattia silmällä. – Poliisi pitäisi hakea, pappi huusi Akselille tietämättä, että poliisi oli jo suurin piirtein paikalla.

- Sillä lallilla ei tässä mitään tehdä, Akseli sanoi. – Pidetään oikeutta itse, syyllisestä kun ei ole epäselvyyttä. Vankilaan Mattia ei päästetä hupailemaan.

Kanttori lopetti soittamisen. - Hirtetäänkö, eikö vain, hirtetäänhän, ehdotti entinen kansakoulunopettaja, nykyinen kirkkomuusikko.

- Viedään kaupalle ja potkaistaan tietä pitkin ulos koko kylästä, lievensi pappi.

- Tulisi se takaisin, arveli Akseli.

- Minä voin viedä sen autolla niin kauas, ettei taatusti tule, ehdotin.

- Minä lähden samalla Lassen mukaan, piruako minä enää täällä teen, Marja innostui.

- Et taatusti mene minnekään vaan pysyt ruoanlaittajana ja pyykinpesijänä. Siinä on sinulle elämäntyö, ja sivussa voit ottaa tuon Lassen ukoksesi, mutta kylältä ette lähde, komensi Akseli.

- Noitten kalsareita pesemään? Marja kysyi ja heilautti kädellään laajan kaaren.

- Rakennetaan pihaan sauna, Akseli sanoi. – Pyykkipadassa saat kiehautettua vaatteet helposti puhtaiksi.

- Ette mene mihinkään, kun kerran emme mekään, vaati Jaakko. - Tule, Tauno.

Pojat lähtivät pihalle, josta hetken kuluttua alkoi kuulua metallin kolinaa. Juoksin muiden mukana rappusille ja näin, että auton konepelti oli nostettu ylös. Jaakko kiskoi johtoja irti ja Tauno hakkasi kaasuttajan seutua kirveen hamaralla.

- Hyvä pojat, tiivistäkää työtä, voi se vielä kulkea. Pankaa tuleen koko paska, yllytin.

- Hyvä ajatus, huomasi Akseli, haki kanisterillisen paloöljyä, kaatoi sitä moottoritilaan jä raapaisi tulen perään. Auto humahti liekkeihin.- Mennään kauemmas, sanoin Marjalle. - Bensiinisäiliö räjähtää.

Kävelimme sisälle ja salin toiselle puolen turvaan. Akseli ja pojat ryntäsivät perässä, ja kylänmiehet seurasivat sottiisilla viimeisinä.- Maihin, kohta pamahtaa, Akseli ehdotti, ja poikien kanssa heittäytyi mahalleen. Kohta kuuluikin pamaus, ja Akseli nousi makuulta.

- Kuka nyt vie kenet? Tauno virmuili.

Palasimme rappusille katselemaan, kuinka auton ranka höyrysi ja liekit laskeutuivat pieniksi, kun ei ollut enää mitään syötävää.

- Kuinka meinaat karata täältä? Jaakko ivasi.

- Ja murhamiehen ja Marjankin mukanasi viedä? Tauno jatkoi.

- Mikä minulla vanhassa kotikylässä hätänä on, vastasin. - Asetun tähän asumaan, kun saan kuulemma Marjasta eukon itselleni.

- Siihen saunaan tehdään saunakamari teitä varten. Vedetään roikalla sähköt, kyllä miehet osaavat asennushommat, suunnitteli Akseli. – Ette te voi minua jättää, ainakaan Marja, älä jätä minua yksin noiden kahden kaistan kanssa.

Tauno ja Jaakko näyttivät loukkaantuneilta, potkiskelivat toisiaan sääriin, nujusivat nyrkein, irvistelivät, kysyivät sitten, mitä Akselilla oli heitä vastaan.

- Ei tietysti mitään, senkin isän kultauroot, mistä sellaista saitte päähänne? Akseli ihmetteli-

- Mutta kun kaistat… Jaakko ihmetteli.

Eikä Akseli vastannut vaan meni saliin ja siellä Matin eteen. Me muut menimme perässä. Akseli työnsi kädet taskuihinsa ja otti leveän haara-asennon.

- Ka mitä mies? Matti kysyi.

. Tulee tässä sellainen aika, ettet enää virmuile ja piruile, Akseli ärähti.

- Saattaapa tullakin, Marri arveli.

Kanttori ryhdistäytyi ja kysyi: - Joko me alamme oikeutta käydä?

- Tuomari pitää hankkia, tai ainakin hakea poliisi, pappi esteli.

Kävin lyömässä pappia olalle, - Hyvä, mopomies, pidä pääsi. Ei tämä porukka tunnu pätevältä tuomiotöihin.

- Meillä on oma laki murhamiehille, Akseli sanoi, ja kanttori vetäisi harmonista ”Meill´ on hanki ja jää…”.

- Minä en ole tämmöisessä mukana, pappi vielä painotti.

- Pese kätesi, Matti huusi penkiltä. - Älä hermostuta itseäsi, kyllä minä pidän huolistani huolen.

- Sehän nähdään, sanoi Akseli ja lähti hakemaan narua.