MV 19

 

Matkalle valmis 19

Kannoimme Kallen sisälle ja veimme hänet talonmiehen asuntoon, keittiön hetekalle. Vedin saappaat hänen jaloistaan ja asettelin hänet kauniisti.

- Älä herpaannu, vanha veikko, sanoin.

Ukkonen jyrähti jossain kauempana, pihapuut ottivat tuulen ja humahtivat.

- Jäikö kattoluukku auki, Akseli hätääntyi. - Se on käytävä panemassa kiinni, muuten vintti täyttyy vedellä ja välikatto alkaa vuotaa.

- Jäi se, sanoin. - Ja paketti jäi maahan räystään alle.

Lähdin Marjan kanssa ulos. Mattikin olisi tullut, mutta Akseli kielsi ja määräsi kylänmiehet pitämään tätä silmällä. Menimme siis kahdestaan rappuja alas ja nurkan ympäri. Kauempana metsän takana salamoi jo ankarasti, vaikka jyrähdykset viipyivät vielä monen kilometrin verran.

- Pidetään kiirettä, ennen kuin tuuli tipauttaa minut katolta, usutin Marjaa. Tikapuiden juurella Marja kysyi, halusinko hänet mukaani, johon vastasin kieltävästi, mutta pyysin häntä odottamaan alhaalla siltä varalta, että liukastuisin. En halunnut roikkua nilkastani räystäskourussa kenenkään tietämättä.

Lähdin nousemaan tikapuita katolle. Vasta miltei ylhäällä huomasin, ettei minulla ollut taskulamppua. Huusin Marjalle ja pyysin häntä tuomaan oman lamppunsa. Marja alkoi kiivetä, kuuntelin voimistuvaa tuulta. Pian olisi kiire. Kun Marjan pää ilmestyi vierelleni, otin häneltä lampun ja käänsin valokeilan luukulle. Hätkähdin, sillä luukku oli kiinni.

- Luukku onkin kiinni, Marja sanoi.

- Minä tulin luukusta viimeisenä, enkä taatusti sulkenut sitä, muistin ja olin varma.

- Ehkä Akseli? Marja kysyi.

- Akseli meni minua ennen räystäälle ottamaan Kallea vastaan,

- No mitä tässä vitkastellaan, Marja hoputti. - Mennään katsomaan.

Salama räjähti vierellä ja leimautti liekkiin puun jossain lähikalliolla. Akseli kuului huutelevan alhaalla tikapuiden juurella.

- Tulkaa alas, rajumyrsky paiskaa teidät helvettiin, hän käski.

- Luukku on kiinni, minä huusin. - Panitko sinä?

- En pannut, oli se auki kun lähdimme.

- Me käymme katsomassa, kuka siellä on, Marja sanoi ja alkoi ryömiä ohitseni. Annoin hänen mennä ja seurasin. Nousimme luukulle ja väänsimme sen auki. Vesi alkoi ryöpytä niskaamme samalla hetkellä, kun pujahdimme vintille ja vedimme luukun perässämme kiinni. Sade rämisi peltikattoon.

- No niin, katsotaan, kuka täältä löytyy, Marja sanoi.

Taskulampun valo pyörähti ensimmäisen kierroksen suotta. Salamat halkoivat valollaan pimeyttä ja jyrinä pyyhkäili pitkin sahajauholattiaa. Hitaasti, askel kerrallaan, kuljimme eteenpäin. Myrsky piti niin kovaa meteliä, ettemme olisi kuulleet, vakka edessämme odottavassa vintinosassa olisivat ulvoneet sudet.

Kun käännyimme viimeisen mutkan ympäri, näimme, että painimatolla makasi suullaan mies.