MV 25

 

MV 25

- Valitsemme teloittajan, Akseli ilmoitti virallisella äänellä, sellaisella, jossa soi viimeinen tuomio.

- Voin minä itsekin ripustautua, ei siinä apua tarvita, Matti lupasi.

- Tuomittu on hiljaa ja alistuu toisten tahtoon, kanttori kielsi, ja ehdotti, että Akseli ottaisi vastuulleen tämän pyövelitoimen.

- Voinpa ottaakin, ja Jaakko ja Tauno saavat toimia avustajina.

Koska kukaan ei vastustanut, paitsi pappi irvistämällä, Akseli ryhtyi toimeen.

- Lue, Marja, virallinen kuulustelu- ja teloituspöytäkirja.

Marja otti paperinpalan taskustaan. - Matti päätettiin syyllisenä hirttää, pappi oli eri mieltä.

- Mainio pöytäkirja. Akseli kehui. – Tule Matti paikalle, nyt se alkaa.

Jaakko ja Tauno ottivat Matin käsivarsista kiinni ja alkoivat raahata häntä näyttämölle. Uunin kohdalla Matti sanoi: - Pankaa pojat pellit kiinni, muuten lämpö menee variksille.

- Perkeleen pojat, teidän piti hoitaa uuni loppuun asti, Akseli huusi.

- Oli muuta hässäkkää niin unohtui, Tauno selitti.

- Hässäkkä on vittu, pitää sanoa häsäkkä, pappi korjasi.

Jaakko laski otteen Matin käsivarresta ja kävi kurkistamassa uuniin. Todettuaan hiilet mustiksi hän tarttui pellinnaruun ja vetäisi sulkeakseen pellin. Naru katkesi ja putosi hänen olkapäälleen.

- Onkohan teillä muutkin narut yhtä huonoja? Matti ihmetteli.

Jaakko haki tikapuut näyttämöltä ja kiipesi työntämään pellin kiinni. Työn tehtyään hän palasi raahaamaan Mattia yhdessä Taunon kanssa ylös näyttämöportaita. Matti naureskeli.

- Piruako virnistelet, kanttori kysyi.

- Ka huvikseni, tämä menee jännittäväksi. Hirtetään aamunkoitteessa, jokaisen kunnon miehen salainen toive.

Pappi meni poliisin luo, yritti taivuttaa tätä tekemään jotain, estämään teloituksen. Poliisi huitaisi kädellään, mutisi jotain vastaan ja tarjosi pontikkaa, Pappi otti ja tuli minun luokseni. Marjakin tuli.

- Ei ole poliisista apua, mutta kuule, pikkuvaimo, eikö sinua hirvitä tämä homma, pappi ihmetteli.

- Minä luotan Mattiin, Marja sanoi ja vilkutti ja hymyili Matille, joka vilkutti ja hymyili takaisin.

Ukkosen kumu kantautui jostain kauempaa saliin. Hirttoväki pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan sitä. Sähkövalo himmeni ja kirkastui uudelleen, ja jo puolen minuutin kuluttua kuului voimakkaampi ja pitempi jyräys. Ääni repi pilviä auki ja tuuli iski helisyttämään ikkunaruutuja. Puut talon ympärillä kohahtivat eloon ja sade putosi kirouksena katolle. Seuraava salama valaisi huoneen raa´alla voimallaan, ja sen jylinä pani kalpean lampun heilumaan. Hirttämistään odottavan miehen varjo keinahteli seinällä ja kanttori polkaisi harmoninsa käyntiin. Teloitusmarssi ”Kotikontujen tienoilta tervehtäin” levisi saliin. Sävelet hukkuivat luonnonvoimien jylyyn, mutta Akseli käveli Matin taakse ja sitaisi tämän kädet selän taakse. Poikien avustamana Matti kiipesi rahille ja Akseli nousi vierelle pujottamaan narua Matin kaulaan. Saatuaan narun mieleisekseen Akseli laskeutui alas ja hypähti näyttämöltä katsomoon tarkastelemaan näkymää.

- Kaikki on valmista, hän totesi tyytyväisenä ja lähti potkaisemaan rahia Matin alta. Kanttori lisäsi tehoa harmoniin, mutta jäi silti toiseksi, sillä taivas leimahti ja maa räjähti silmittömään riehaan. Ikkunalasien sirpaleet lensivät ympäri salia, lamppu sammui ja sen valon tilalle syttyi himmeämpi punainen, johon liittyi savun haju ja liekkien rätinä. Salin kauimmainen nurkka oli tulessa, verhot leimusivat ja käpertelivät, liekit hypähtivät kuiviin seinälautoihin ja palo levisi.

Jaakko ja Tauno ryntäsivät eteiseen hakemaan paloruiskua, jota sitten Jaakko pumppasi ja Tauno ruuttasi. Pappi haparoi itsensä keittiöön ja palasi vajaan vesiämpärin kanssa, sen hän hulautti hetkessä kuumaan seinäpintaan. Pappi lähti keittiön vesipisteelle, huusi muita mukanansa astioiden kanssa. Kanttori soitti edelleen osaamatta lopettaa, ”niin kauan on turvassa kotilies”, hän soitti, ja mustat miehet tanssivat keskilattialla sekasorron ja hätääntymisen tanssin.

Jäin Akselin lähelle tekemään hänen kanssaan yhteistyötä, revimme pesäpallomailoilla palavat verhot lattialle ja talloimme ne sammuksiin. Ulkona tuuli käänsi sateen valumaan sisälle ikkunanpuitteisiin ja seiniin, vedenhakijat tulivat astioidensa kanssa ja tyhjensivät erilaiset astiansa viimeisiin liekkeihin. Tuli kihisi mustiksi käryäviksi kekäleiksi ja lattia peittyi lasinsiruiseen nokilammikkoon. Emme rajattomassa pimeydessä enää nähneet mitään, ennen kuin Akseli löysi taskustaan lampun ja lähetti valokiilan saliin.

Pojat sanoivat menevänsä vaihtamaan sulakkeen ja ihme kumma, valot syttyivät taas,

Silmiään siristellen väki katseli lohdutonta näkyä, tuhoutunutta salin sisustusta ja surullista näyttämöä. Marja tuli minun luokseni, katsoimme ensin toisiamme silmiin ja sitten muiden mukana teloituspaikalle. Marja tarttui käteeni ja puristi, ja minä vastasin hänen puristukseensa ja nauroin sisäänpäin pitkään ja makeasti.

Sillä näyttämön takaseinään, koivujen väliin, heijastui enää hirttosilmukan tyhjä varjo.