MV 23

 

MATKALLE VALMIS 23

Akseli istui tarjoiluhuoneen pöydän takana, toisella puolellaan pojat, toisella Marja. Minä istuin Marjan vieressä, vastapäätä Marjaa Matti, pappi ja kanttori. Molemmin sivuin istuivat tummapukeiset miehet, jokainen oli painanut lierihatun päähänsä.

- Ovatko lautamiehet valmiina? Akseli kysyi.

Mustat miehet nyökkäsivät kuin yhdestä narusta.

- Onko puolustus valmiina?

- Paikalla, pappi sanoi.

- Syyttäjät?

Jaakko ja Tauno pörhistivät itseään.

- Jaahah, syyttäjät, olkaa hyvät, Akseli aloitti oikeudenkäynnin.

- Tuota Mattia syytetään Kallen tappamisesta, sanoi Tauno seisaalleen nousten.

- Eli murhatyöstä, hirteen vaan, Jaakko jatkoi, myös seisaaltaan.

- Entä puolustus, onko papilla mitään sanottavaa asian johdosta, vai jättääkö asian päätettäväksi?

Pappi nousi seisomaan, katsahti eri puolille ja aloitti:

- Hyvä va. tuomioistuin, ensinnäkin pyydän pöytäkirjaan merkittäväksi, ettei puolustus pidä tätä kokousta laillisena ketään tuomitsemaan. Kuka muuten pitää pöytäkirjaa?

Akseli kyräili ympärilleen. - Piruako varten sellaista pitää pitää? Hirtetään tuo retku nopeasti ja sillä siisti. Vielä tässä papereita laittamaan.

- Kirjoita sinä Marja asiat muistiin, ei tästä muuten pääse koko päivänä eroon, Matti pyysi.

Marja haki pöydälle sinikantisen vihon ja lyijykynän, ja kirjoitti jotain ensimmäiselle sivulle. - Jatkakaa, hän yllytti.

- Jatkaako puolustus? Akseli k ysyi.

- Siis tuliko vastalause kirjattua, ettei puolustsus hyväksy koko istuntoa, eikä etenkään lautamiehiä.

- Ainoat tuiki rehelliset koko porukasta, Matti intti väliin.

- No hyvä on, hyväksytään heidät. Palataan asioiden alkuun. Vähän aikaa sitten havaitsimme, että Kalle ja Matti puuttuivat joukostamme. Tutkittuamme tilannetta aikamme löysimme kyseiset henkilöt vintiltä, vanhalta painimatolta. Kallen tila oli se, että hän oli kuollut. Matti eli ja istui vierellä, eikö asia ollut näin?

- Näin oli ja on, Akseli kuittasi.

- Kukaan ei siis nähnyt Matin käsittelevän Kallea väkivalloin?

. Piruako tuo tarkoittaa? Akseli ihmetteli.

- Että näittekö Matin tappavan Kallen?

- Emme tietenkään, kun murha oli suoritettu ennen meidän tuloamme.

- Onko tällaisella todistuksella mitään painoarvoa, kysyi pappi lautamiehiltä, jotka hymisivät hiljalleen ja napauttivat joka neljännellä tahdilla vasenta jalkaa lattiaan.

- Syyttäjät, sanokaa jotain, Akseli pyysi.

- Oliko vintillä muita, kun menitte sinne? Jaakko kysyi.

- Hyvä Jaakko, hieno kysymys, ei todellakaan ollut.

- Kuka Kallen olisi voinut tappaa jollei Matti? Tauno päätteli.

- Minun tietääkseni puolustuksen ei tarvitse osoittaa oikeaa murhaajaa, mutta syyttäjäpuolen pitää esittää aukottomat todisteet Mattia vastaan, pappi totesi.

- Onko näin? Jaakko kysyi.

- Paskat, yrittävät vitkuttaa päiväselvää asiaa, tuhahti Akseli.

- Hetkinen, saanko sanoa vielä muutaman sanan, pappi keskeytti.

- No sano, tuomari lupasi.

- Oliko kuolleessa väkivallan merkkejä, haavoja, reikiä, katkenneita niskoja?

- Oli yksi merkki, oli henki pois, Akseli painotti.

- Siis mikä todistaa, ettei kuollut luonnollisesti vaikka sydänkohtaukseen?

- Terve mieskö?

- Ei olisi ensimmäinen terve vainaja.

Väki hiljeni, syyttäjäpuoli mietti vimmatusti, lautamiehet siirtyivät hyminänaputtelussa valssiin: Töms yks kaks tömps yks kaks… Pappi oli vakavan näköinen, kanttori kaiveli kynsiään, Marja hymyili ja Matti peräti virnisteli.

- Saanko tehdä lukkiutuneen tilanteen laukaisevan ehdotuksen, kysyin Akselilta.

- Yrität kieroilla niinkö?

- Kysytään Matilta itseltään, onko syypää tapahtuneeseen.

Lautamiehetkin hiljenivät, kaikkien katseet siirtyivät Mattiin.

- Ka kysykää, Matti sanoi, retkotti tuolissaan jalat nilkoista ristissä, hattu silmillä.

Akseli nousi seisomaan. - Minä kysyn sinulta, Matti, oletko sinä syyllinen tämän Kallen kuolemaan?

- Kyllä minulla vissi syy ja osuus tapahtumaan on, Matti myönsi.